Vuosi takana ja paljon elämisen arvoisia hetkiä

30.12.2015

Tässä kohtaa, kun vuosi on jälleen vaihtumassa uuteen, moni miettii elettyä elämää ja kulunutta vuotta.

Tähän ajatukseen voisin kiteyttää tämän hetkisen tunteeni.

Liian usein aika hupenee, eikä edes muista mitä eilen tai viikko sitten tapahtui. Kysyttäessä, vastaus on yleensä: " sitä normaalia, töitä, kotia ja nukkumaan."

Vasta jälkeenpäin tajuaa, että päivät ovat vaan kuluneet, ilman että olen itse " elänyt" niissä mukana.

Monessa mietelausessa kehoitetaan: " Tartu hetkeen" tai " Elä nyt, älä mieti eilistä tai tulevaa"

Huomaamattaan sitä putoaa rutiiniin ja lakkaa olemasta. Lakkaa elämästä.

En pidä uuden vuoden -lupauksista, mutta voisin ainakin yrittää ensivuonna tai siis jo tänään tehdä jokaisesta päivästä edes hieman paremman, elämällä! Keskittymällä hetkeen. Painamalla mieleen, mikä tässä päivässä oli tärkeää ja elämisen arvoista. Mikä teki tästä päivästä minulle tärkeän.

Joo - tiedän, toiveajattelua. Harva pystyy elämään päivittäin näin.

Mutta toisaalta meillä kaikilla on ollut päiviä vuoden aikan, jotka ovat jättäneet muiston.

Ne muistot vahvistuvat kun niitä ajattelee jälkeenpäin. Sillä hetkellä, ei välttämättä tajua, että tämä päivä ja hetki jää mieleeni. Miksi en loisi itselleni mahdollisimman paljon hyviä muistoja tulevana aikana. Yrittäisin edes pysähtyä, keskittyä elämän tärkeisiin asioihin, arvoihin.

Vähentää niitä päiviä, jotka vaan kiirivät ohitse ilman minua. Tyhjiä päiviä.

Jokaisella meillä on erilaiset tapamme ja asiat jotka tekevät meistä onnellisia.

Minulla on niitä paljon. Tulevana aikana yritän keskittyä niiden asioiden tekemiseen aiempaa enemmän.

Ikäihmisille kaupustelun moraalittomuus

Viikonloppuna sain taas pidätellä kiukkuani, kun paljastui miten lähes 80 vuotiasta isääni oli jälleen vedetty höplästä Enian puhelinmyynnin voimin.

Hänelle oli luvattu kaikki hienoudet ja kukkivat pilvet uuden laajakaistaliittymän vaihdosta tälle uudelle operaattorille, Saunalahdelle.
Kun edellisen kerran tasan vuosi sitten isäni valitti sen aikaiselle operaattorille Dna:lle kalliista hinnasta, hänelle nuo kermaa lipovat kauppamiehet myivätkin lisää ja solmivat ahneuksissaan 24 kk:n uuden määräaikaissopimuksen. Siinä sitten asiakas ainakin pysyy hihnassa seuraavat kaksi vuotta!!
Nyt tämä toinen,  Enian puhelinmyyntifirmasta, sai puhuttua vanhan ikäihmisen vaihtamaan uuteen liittymään ja solmimaan sopimuksen Saunalahden kanssa, määräaikaisena ja siihen lähettivät uudet hilipalivimpan-vempaimet, jollaiset isälläni jo oli ennestäänkin!!

TILANNE:

• Isäni ei osaa asentaa uutta liittymää, koska ei ymmärrä niistä asiosta mitään eikä ne edes kiinnosta
• Olemassa olevan liittymän määräaikaisuutta ei tarkistettu Enian puhelinmyynnistä, saatika selitetty sen merkitystä isälleni
• Nyt isälläni on kaksi määräaikaista sopimusta, joista kumpaakaan ei saa poikki ennen 24 kk:n määräaikaa
• Jonkun pitäisi nyt mennä asentamaan uusi liittymä käyttöön ja muuttaa asetukset oikein koneelle.  Sitä kun en voi isälleni puhelimessa neuvoa, kun se on täysin mahdotonta 80 vuotiaalle.
• Isäni on siis kahden laajakaistan loukussa ja maksaa Dna:lle vielä vuoden ja Saunalahdelle kaksi vuotta.
• Kumpikaan laajakaista ei toimi tällähetkellä isäni luona, eli hän ei pääse enää edes maksamaan laskujaan, joka on oikeastaan ainoa, johon hän tietokonettaan käyttää.

Eikö ikäihmisille ole mitään suojaa?

Tuntuu, että kun olet muuten oikeustoimikelpoinen, kykenet päättämään asioistasi ja huolehtimaan itsestäsi, etkä tarvitse edunvalvojaa - olet ikäihmisenä suuren hyväksikäytön kohteena.

Viimeisetkin pienet eläkerahat vie puhelinmyyntifirmat/operaattorit, joita ei kiinnosta paskaakaan, ymmärtääkö asiakas mitä on ostamassa! Kun myyjän provisiokassa kilahtaa ja sopimus on saatu asiakkaalta, hieroo myyjä vaan tyytyväisenä käsiään yhteen ja dollaritkuvat kääntyvät pupilleissa.

EI operaattoreita kiinnosta kuka kasaa laitteet ja asentaa ne asiakkaalle. Ystävällisyys loppuu siihen kun uusi määräaikainen sopimus on saatu taas jallitettua.

Isäni oli luonani viikonloppuna ja yritimme selvittää tapahtunutta. Dna ei suostu katkaisemaan sopimustaan ennenkuin vuoden kuluttua. Saunalahti taas on tyytyväinen kun Enian puhelinmyyjät ovat saaneet asiakkaan halpaan ja pesevät sotkusta kätensä. Enia taas ei vastaa puhelimeen.

Vaikka minulla ei ole tyttärenä oikeutta kieltää isääni ostamasta tällaisia asioita ja tekemästä sopimuksia, vaadin isääni lupaamaan, että vastaisuudessa kääntää tällaiset asiat suoraan minulle tai miehelleni.

Peräänkuulutan kuitenkin yritysten vastuuta!

Kuinka ylpeäksi tunnette itsenne päivän päätteeksi, kun olette saaneet höynäytettyä ikäihmiseltä rahat pois? Itse päätin, etten koskaan osta mitään puhelinmyyjiltä tai Dna:n myymälästä.

Ja lisäksi jaan isäni tilanteen blogissani, jotta ihmiset oppisivat suojelemaan ikäihmisiä näiltä rahanhimoisilta hyväksikäyttäjiltä.

Tämä on niin VÄÄRIN!

13.10

Blogiini kirjoittamani tekstin seurauksena, Elisa otti minuun tänään yhteyttä ja selvitti puhelimessa asiaa. Annoin myös isäni puhelinnumeron, jotta voivat ottaa häneen yhteyttä. (Enia on Elisan puhelinmyyntiyritys). Pahoittelivat tapahtunutta ja lupasivat selvittää tilanteen ja purkaa Saunalahden sopimuksen. Kiitos siitä! Jään odottelemaan miten asia lopulta hoidetaan ja palaan asiaan.

Päivi

Metsän siimeksessä, mökillä

Kaikenlaista on tullut tehtyä mökillä, kun vihdoin saimme Suomeen kesäkelit.

Kaivoin esiin vanhan dreijan ja keramiikka-uunin, joiden käyttöä olen suunnitellut vuosia.

Ne ovat vain varastossa pölyyntyneet.

Ensituntuma dreijauksessa oli kuin vasta-alkajalla. Savi ei meinannut kiinnittyä levyyn ja keskittäminen oli vaikeaa. Siitä se kuitenkin lähti!

Sitten alkoi syntyä monenlaista kippoa ja kuppia. Välillä muotoilin savesta pieniä veistoksia.

Kun savihommat oli pienellä tauolla, maalasin kiviä tai tein betonista esineitä.

Mitä enemmän sain aikaan, sitä enemmän tuli uusia ideoita.

Nyt on odottelemassa joukko poltettavia saviesineitä, jotka kuivuvat pikkuhiljaa.

Maalatut kivet asettuivat meillä peikkometsään, jonne rakensimme myös pienen silla ojan yli. (vesiputki piilotettu ojaan)

Minä mummina rakastan!

Aika hurahtaa kuin siivillä. Yhtäkkä on vuosi kulunut jälleen. Sitä etsii edelleen paikkaansa elämässä ja huomaa kuinka jäljellä olevia päiviä on vähemmän kuin takanpäin. Sisäisesti tuntee olevansa vielä nuori, mutta ulkokuori rapistuu.

En silti ota vanhenemisestani murheita. Nautin mummina olosta suunnattomasti! Kolme lastenlasta muistuttavat minua elämän normaalista jatkumosta. Lapsen uteliaisuus, riemut pienistä iloista saavat minut onnelliseksi. Elämä on heillä vasta alussa. He tulevat käymään oman polkunsa. Löytämään omat ilonsa ja surunsa tässä elämässä. Lapseni käyvät nyt vanhemmuuden oppikoulua, kuten minä tein aikanani. Olen ylpeä lapsistani, jotka ovat osoittaneet rakastavansa perhettä ja huolehtivat lapsistaan esimerkillisesti. Otan osan kunniaa itselleni. Olen onnistunut luomaan hyvät arvot omalla esimerkilläni ja lapseni ovat valinneet niistä ne arvot, jotka haluavat omaan elämäänsä.

Jokainen kompastelee elämänsä poluilla. Toiset enemmän ja toiset vähemmän.
Uskon kuitenkin, että jos olet joutunut käymään läpi vaikeuksia - sitä enemmän osaat arvostaa elämän perusarvoja. Rakkaus on yksi niistä.

Rakkauden jakaminen on ehtymätöntä. Uskaltaa rakastaa! Se voi olla joskus vaikeaa. Kun on saanut pettyä rakkauteen, voi olla vaikeaa antaa itsensä rakastaa.
Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä enemmän olen huomannut että rakastaminen on yhä suurempaa ja laajempaa. Nuorena rakastamisen yhdisti vain parisuhteeseen. Nyt vanhempana asiaa katsoo paljon laajemmin.

Rakastan tietenkin miestäni, lapsiani, lastenlapsiani, vanhempiani, sisaruksiani jne.
Liitän kuitenkin rakkauden jokapäiväiseen elämään laajemmin.
Jaan rakkautta työtovereille, asiakkaille, naapureille ja jopa ventovieraille.
Kun kohtaan kaupassa ihmisen, jonka kanssa satun vaihtamaan sanasen jostakin syystä, huomaan hänet - jaan hymyn hänelle, olen ystävällinen. Joku saattaa sanoa että se on normaalia kanssakäymistä, mutta itse sanoisin että se on tietynlaista rakkautta sekin.
Jakaa hetken huomio ihmiselle joka sitä juuri sillä hetkellä tarvitsee.

Toki rakkaus on voimallisinta läheisten kesken. Se on erilaista parisuhteessa kuin muiden perheenjäsenten kesken. On erilaista rakkautta rakastaa anoppia kuin äitiään. :)

Rakkauden laaja kirjo on minusta mahtavinta. Sen alkulähde on kuitenkin sama. Se on minussa itsessäni. Voin jakaa sitä rajattomasti. Se ei lopu koskaan. Ja se tunne kun saa rakkautta osakseen.
Se vie murheetkin mennessään ja antaa voimaa.  Kun lapsenlapseni halaa lujasti ja sanoo "mummi". Sen rakkauden määrän vastaanottaminen vie melkein jalat alta.