Minä mummina rakastan!

Aika hurahtaa kuin siivillä. Yhtäkkä on vuosi kulunut jälleen. Sitä etsii edelleen paikkaansa elämässä ja huomaa kuinka jäljellä olevia päiviä on vähemmän kuin takanpäin. Sisäisesti tuntee olevansa vielä nuori, mutta ulkokuori rapistuu.

En silti ota vanhenemisestani murheita. Nautin mummina olosta suunnattomasti! Kolme lastenlasta muistuttavat minua elämän normaalista jatkumosta. Lapsen uteliaisuus, riemut pienistä iloista saavat minut onnelliseksi. Elämä on heillä vasta alussa. He tulevat käymään oman polkunsa. Löytämään omat ilonsa ja surunsa tässä elämässä. Lapseni käyvät nyt vanhemmuuden oppikoulua, kuten minä tein aikanani. Olen ylpeä lapsistani, jotka ovat osoittaneet rakastavansa perhettä ja huolehtivat lapsistaan esimerkillisesti. Otan osan kunniaa itselleni. Olen onnistunut luomaan hyvät arvot omalla esimerkilläni ja lapseni ovat valinneet niistä ne arvot, jotka haluavat omaan elämäänsä.

Jokainen kompastelee elämänsä poluilla. Toiset enemmän ja toiset vähemmän.
Uskon kuitenkin, että jos olet joutunut käymään läpi vaikeuksia - sitä enemmän osaat arvostaa elämän perusarvoja. Rakkaus on yksi niistä.

Rakkauden jakaminen on ehtymätöntä. Uskaltaa rakastaa! Se voi olla joskus vaikeaa. Kun on saanut pettyä rakkauteen, voi olla vaikeaa antaa itsensä rakastaa.
Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä enemmän olen huomannut että rakastaminen on yhä suurempaa ja laajempaa. Nuorena rakastamisen yhdisti vain parisuhteeseen. Nyt vanhempana asiaa katsoo paljon laajemmin.

Rakastan tietenkin miestäni, lapsiani, lastenlapsiani, vanhempiani, sisaruksiani jne.
Liitän kuitenkin rakkauden jokapäiväiseen elämään laajemmin.
Jaan rakkautta työtovereille, asiakkaille, naapureille ja jopa ventovieraille.
Kun kohtaan kaupassa ihmisen, jonka kanssa satun vaihtamaan sanasen jostakin syystä, huomaan hänet - jaan hymyn hänelle, olen ystävällinen. Joku saattaa sanoa että se on normaalia kanssakäymistä, mutta itse sanoisin että se on tietynlaista rakkautta sekin.
Jakaa hetken huomio ihmiselle joka sitä juuri sillä hetkellä tarvitsee.

Toki rakkaus on voimallisinta läheisten kesken. Se on erilaista parisuhteessa kuin muiden perheenjäsenten kesken. On erilaista rakkautta rakastaa anoppia kuin äitiään. :)

Rakkauden laaja kirjo on minusta mahtavinta. Sen alkulähde on kuitenkin sama. Se on minussa itsessäni. Voin jakaa sitä rajattomasti. Se ei lopu koskaan. Ja se tunne kun saa rakkautta osakseen.
Se vie murheetkin mennessään ja antaa voimaa.  Kun lapsenlapseni halaa lujasti ja sanoo "mummi". Sen rakkauden määrän vastaanottaminen vie melkein jalat alta.