Olin jo pitkään halunnut uudistaa olohuoneessamme päätyseinän, jonka tapetista en ole koskaan pitänyt. Viime lauantaina, mieheni Timo oli Hyvinkäällä keikalla bändinsä kanssa. Kävimme ystävättäreni kanssa RTV:llä ja löysin poistopöydästä tapettien poistorullia. Seinään riittäisi kaksi rullaa ja nappasin pöydästä pari viiden euron poistotapettirullaa. Se väri saattaisi sopia olohuoneeseen. Olin kyllä hieman epävarma valinnastani, mutta ystävättäreni rauhoitteli minua. Voisimme aina tapetoida uudelleen, jos menee pieleen.
Niipä aloitimme projektin samantien, päästyämme kotiin. Huonekalut pois edestä ja vanhaa tapettia irroittamaan. Siinä hötäkässä sain vanhasta lasikuitutapetista sormeni verille, mutt se ei vauhtia haitannut.
Kun vanha tapetti oli poistettu, pidin pienen tauon ja sitten aloin tapetoimaan uutta tapettia seinään. Se kävi yllättävän helposti ja ei aikaakaan, kun seinä oli valmis.
Päätin muuttaa samalla vielä hieman olouoneen järjestystä ja siirsin tv-tason uuden seinän eteen.
Sen jälkeen ei muutakuin jännittämään miehen kotiinpaluuta. Hänellä kun ei ollut hajuakaan, mitä olen kotona puuhaillut.
Yöllä mies palasi kotiin, minun katsellessa elokuvaa sohvalla. En tietenkään malttanut mennä nukkumaan ennenkuin saan yllätykseni vietyä perille.
Mies tarkasteli olohuonetta ja yllätykseni oli onnistunut. Mies tykkäsi lopputuloksesta ja sain kiitosta.
Kummalle tämä oli antoisampaa? Minulle tietenkin! Suunnittelu, tekeminen, valmistuneen tekeleen arviointi, onnistuminen, yllätyksen jännitys, palautteen saaminen. Se vaan on niin kivaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti